Mä en tiedä mitään niin ihanaa kun sunnuntaiaamut kun ei ole mihinkään kiire. Me on maattu koko päivä Maalarin kanssa sängyssä ja kömysin työllä ja vaivalla sieltä ylös viiden aikaan, jotta ehdin kuuteen töihin. Sen miehen mielialat ne muuttuu kyllä useemmin kun monella naisella, joskus hemppistellään ja pyydetään pusuja ja haleja, joskus jos meinaa pussata niin tulee kommenttina "älä ny viitti". Mutta en nyt jaksa asiasta stressata, koska se on kuitenkin tännää ollu niin ihana. Se Tampereelle lähtö sitten jäi vain haaveeks, mutta ei rahapoliittisista syistä, vaan koska Maalari pyys etten lähtis, että saadaan olla yhdessä. Enhän mä siis voinu lähteä.

Upea soitteli äskettäin, oli 29 km päässä Oulusta muuttokuormansa kanssa. Kaikki muuttaa vaan pois.