..ei petä koskaan! Miehän sanoin että kaikki ei ole ok, ja ei ollutkaan. Tänään tuli 11.45 viesti Maalarilta, ilmotti että haluaa olla yksin ja miettiä mitä elämältään haluaa. No ei siinä kummempia mutta olin just tullut töihin ja itkuhan siitä tuli. Soitin pomolle muusta asiasta ja se huomas heti että itken, sitten soitin Upealle ja vaikka minne. Ajattelin että kun pääsen neljältä töistä lähden Ouluun Upean luo. Noh soitin sitten myös rakkaalle ystävälleni joka asuu Tampereelle, ja päädyin tänään lähtemään sinne. Suurimpana syynä ehkä henkilökohtainen talous. Ei pysty tippaakaan olemaan yksin nyt. Onneks baari piti avata vasta 13 vaikka vuoro alko puoliltapäivin, kun piti siivota. Siinä sitten imuroin ja itkin ja kuuntelin Lauri Tähkän & Elonkeruun Hyvästi-biisiä. Kymmentä vaille yks sain itteni siihen kuosiin että en enää itkeny. Ei anna luonto todellakaan periks itkeä asiakkaiden edessä! Tekstailin kyllä Maalarin kanssa vielä ja kysyin et meinaako se oikeesti olla yksin vai onko tässä nyt se exä taas kyseessä, meinaa kuulemma olla yksin. En silti tajua, mutta pitääkö mun aina kaikkea tajutakkaan?? Toisaalta helpottaa että ratkasu tapahtu ees johonkin suuntaan, en ois jaksanu hajoilla ehkä kauaa tän asian kanssa, kun toinen ei puhu eikä mitään. Toisaalta sattuu taas ihan vitusti, mutta se vaan pitää kestää. Voi olla että tipaton tammikuu ratkes sitten siihen, ja se että jos ja kun ratkes niin miten vitussa mä osaan olla viestittämättä sille kännissä???

Pomot oli ihania, tulivat heti yhen aikaan kun ehtivät tänne mua kattomaan ja sain firman auton että pääsen sinne Tampereelle ja ne kysy että jaksanko olla koko vuoroa töissä, mutta minähän en perkele miesten takia jätä töitäni tekemättä! Neljältä kun vuoro päättyy tämä tyttö suuntaa kohti Tamperetta!!!!