Oi ja voi... Vuoden vaihde oli kyllä äärimmäisen stresaava... Ottaen huomioon että joulun aika meni todella mukavasti ja leppoisissa merkeissä, jopa Insinöörin kanssa, varmaan enteili juurikin sitä että paineet purkautuu sitten vuoden vaihteessa. Tapeltiin siis Insinöörin kanssa koko uusi vuosi, ensimmäisen kerran sesuuttu mulle siitä kun sanoin sen kaverin kissaa lihavaksi. Nakkasivat mut sitten pihalle sieltä. Mutta se kissa oli oikeasti pullee enkä mää sitä millään pahalla sanonu. Kävelin kotiin. Toisen kerran pääsin käveleen kotiin kun kuulemma vittuilin sen kavereille. En ollut enää tervetullut niitten bileisiin. Kävelin siis kotiin. Sitten ilmotin etten halua enää nähä sitä kun se oli itkettäny mua jo kahteen kertaan, tai oikeemmin jo kolmeen. Kaveri soitti tämän vuoden ensimmäisinä tunteina ja pyysi sen kanssa vetämään perseet olalle. Kävelin kaupunkiin. Insinööri tahto mut sinne, sovitteli taas tuttuun tapaan, katottaisko vähän Voyageria ja tuu nyt tänne... Tylytin sitä urakalla mutta ilmeisemmin se ei tajunnu tilanteen vakavuutta. Tuumas vaan että mun pitäis ymmärtää että se haluaa joskus olla keskenään sen kavereitten kanssa. Koitin selittää että siinä ei oo mitään ongelmaa vaan siinä että itkettää toista ja laittaa sen käveleen... Oli silleen että oisit sanonu ni9 hän olis kyllä taksilla käyny heittään mut kotiin... Hohhoijaa. Aika vaakalaudalla on tää homma.

Nyt Insinööri viettää tipatonta tammikuuta. Tarkoittanee mullekkin henkisesti helpompia aikoja, kun sillä tuo känniääliöys on aika vahvoilla, aina. Veikkasin että selviää ens viikonloppuun asti juomatta. Voi myös olla että ei pahemmin tavata, se kun tykkää minusta ainoastaan kännissä. Niin ja sillon ku sillä ei oo muuta tekemistä. Sillon kelpaa seura. Tuntuu et oon sille vaan joku rokkarivaimo, jonka läsnäolo on toivottua ainoastaan sillon ku herralle itselleen sopii.

Vaan sen säännöillähän me tätä peliä ollaan pelattu, alusta asti. Minä annan itestäni kaiken, se ei anna mitään. Sitä ei vissiin oikeesti kiinnosta pätkääkään miltä kenestäkään muusta tuntuu, se kun rypee niin syvällä siinä omassa itsesäälissään... Vaan on mulla melkein vuosi aikaa. Sitten otan oikeesti asiakseni ettiä kunnon  miehen itelleni.

Oon ollu niin ahdistunu että oon hankkinu lisää virtuaalipoikaystäviä. Tuntuu hyvälle kun joku välittää, tai ei ees välttämättä välitä, mutta edes kuuntelee.