Munhan piti olla taas piiiitkään selvin päin, mutta lauantaina yks kaveri soitteli et pitää mennä pitään sille seuraa, kun oli edellisenä iltana ollu juopottelemassa ja saanu niin kauheet morkkikset, ettei pystyny yksin oleen kotona kun seinät kaatu niskaan. Noh siitähän se idea sitten lähtikin kun käytiin päiväkahvilla (lonkero voidaan tässä tapauksessa laskea kahviksi, eikö vaan?) niin kaveri sit sai suostuteltua mut kans alkon kautta. Eikä tässä vielä läheskään kaikki, illan mittaan Lapsuudenkaveri otti koodia, että on kans viihteelle lähdössä ja sovittiin et nähdään... Seuraavana aamuna ei ollu yhtään krapula.. katoin viereeni niin Lapsuudenkaverihan se siinä nukku ja olinhan minä tyttö taas muistanut jaksaa sulojani yön aikana. Pitäsköhän opetella pitään housut jalassa? Kumma kyllä, ei oo morkkiksia, toisaalta miks oiskaan kun en mitään oo pahemmin hölmöilly ja kun Lapsuudenkaveri aamulla sit heräs niin oltiin taas ihan niinku ennenki, eli mikään ei muuttunu vaikka vähän harrastettiin. Mutta silti nyt alko absolutismikausi.