Insinöörin kanssa, mikä lie sitten homman nimi olikin, on se jotenki kuivunu kasaan. Munaa ei oo herunu yli kahteen kuukauteen ja oon itekki jotenki alkanu pitää sitä enempi kaverina. Rakkauski vissiin hiipuu, jos ei saa vastalämpöä osakseen. Oon mää siellä majaillu, aina ko baarista tullu, eikä kotia asti jaksanu, mutta suosiolla nukkunu sohvalla ja lähteny johonki heti ko tullu parempaa tekemistä. Viime viikonloppuna olin kavereitten kanssa liikenteessä molempina iltoina, liekkö ollu Insinööri vaan mielissään. On se edelleen mun mielestä hauska, mutta se mieluummin elää sitä omaa virtuaalielämäänsä. Siinäpähän olkoon.
Sitten, tapasin yhen pojan. Se on mun kaverin kaveri ja oon nyt kaks kertaa ollu samassa porukassa liikenteessä. Ekalla kerralla näytti et se ois voinu olla kiinnostunu vähäsen, mutta koska sillä oli vähän niinku "sokkotreffit" yhen toisen sen kaverin kaverin kanssa ni en viittiny ees kokeilla. Nyt viikonloppuna oltiin taas samassa porukassa liikkeellä, mutta jotenki tuntu et se ei enää osottanu minkäänlaista kiinnostusta mua kohtaan. En sen kummemmin jaksanu vongatakkaan, liekö sitte kuvitellu koko jutun. Ei mulla oo mikään kiire, tutustua ja kattoa onko aineksia enemmän ko kaveruuteen... Sillä niin mukava poika on ihan jees vaikka vaan kaverinaki. Antaapa ajan näyttää.
Koska hommat on vähän jäässä täällä päässä, ja koska en oo aikoihin nähny Rinsessaa ja muita Keski-Suomen kavereita, aattelin vapuksi kömpiä niitä moikkaamaan. Verestellä vanhoja muistoja ja juhlia kunnolla pitkällä kokemuksella hyväksi todistetussa seurassa. Tiiä häntä vaikka sieltä joku vanha hoitokin lämpiäis läheisyyden puutteeseen....
maanantai, 23. huhtikuu 2007
Uusi elämä
tiistai, 3. huhtikuu 2007
Miehet...
No kyllä miehet on kummallisia. Meikän paras ja mukavin meseystävä laitto tänää bänks ko tajus että mulla on joku säätö meneillään... Oon jutellu sen kanssa aina niitä näitä enkä oo koskaan huomannu että se olis yrittäny herutella mua tai mitään sen suuntasta. Kyllähän mää aina sanon et en seurustele, mutta että tyyliin tapailen ja ei mittää vakavampaa yms. koska sehän on totuus. Ei meikä oo yrittäny mitään salailla että Insinööriin oon ihan in lööv ja että jottai juttua on. Mutta mulla on käyny ainaki kolmen miehen kanssa samalla lailla... Ollaan juteltu eikä mittää *heruttel heruttel* ni sitte ko selviää että mulla on "mielitietty" ni sitte laitetaan estoon ja poistetaan kontaktilistalta :P
Kumma juttu että nuo virtuaalimaailmassa elävät ihmiset jotenki kuvittelee että jos juttelen jonku kanssa ni heti seurustellaan. Ja miten ihmeessä voi ees rakastua ihmiseen jos ei koskaan nää sitä ees livenä? Ei kai meikä irl-elämässäkää oo heti seurustelemassa jos jonku tutun kanssa juttelen maailman menosta. Mihin on hävinny ne vanhan hyvän ajan ystävyyssuhteet???
Kumma juttu että nuo virtuaalimaailmassa elävät ihmiset jotenki kuvittelee että jos juttelen jonku kanssa ni heti seurustellaan. Ja miten ihmeessä voi ees rakastua ihmiseen jos ei koskaan nää sitä ees livenä? Ei kai meikä irl-elämässäkää oo heti seurustelemassa jos jonku tutun kanssa juttelen maailman menosta. Mihin on hävinny ne vanhan hyvän ajan ystävyyssuhteet???
maanantai, 2. huhtikuu 2007
No voihan vidu
Joo meikähän sitte eile eksy baareileen mun kaverin kämppiksen kanssa. Insinöörin joku ex muija tuli sielä kapakan vessassa riehuun ja uhkas hakata mut. Meikä ei ees tienny kuka se hullu lehemä oli ennenku se kaverin kämppis kerto et se oli se yks muija joka oli sillo kapakassa ko meikä hakkas Insinöörin ko se lähenteli sitä just hullua lehemää. Että voihan pilu.
sunnuntai, 1. huhtikuu 2007
Juum
Taas on viikoloppu taka-alalla ja niinpä niin siinä taasen kävi että Ingenjöörin kanssa päädyin kapakoimaan perjantaina. Yhessä kuppilassa oli kanta-asiakaskekkerit ja sinne sitte suunnattiin. Ovella se oli sillee että voi vittu meikä tuntee ton portsarin... Meikä oli kanssa sillee että hehe, joo, niin meikäki. Jätin vaan sanomatta sen, että meikä on pannu sitä joskus aikanaan :P Joopajoo, kaks ilmasta rinkkiä sielä sai, että aikas lailla kehnosti. Varsinki ko olin oottanu et isä hakis mun vanhan lumilauan pikkusiskolle kun ne oli matkalla lappiin. Elikkä pääsin alotteleen vasta ysin aikaan ja ehin kyllä puoli pulloa el timppaa kumota siinä suht sukkelaan. Ilta oli sinänsä onnistunu että kierrettiin lähes kaikki kaupungin kapakat ja mulla muisti loppuu toiseks viimeseen, kun viimeset muistikuvat on siitä ku joku tarjos meille tequilaa... Oli vähäse paljo rapula aamulla ni lupasin siis "lupasin", niin ikään ko Insinööri ikinä olis multa lupaa kysyny, ni sen mennä poikain kanssa keskenää kapakoimaan illalla. Kumminki siinä rapulan hellittäessä kokkasin meille huippusapuskaa ja lämmittelin saunan.
Nooh eilinen siis kunniakkaasti selvin päin. Toki se vähän ketutti ettei Insinööri vaivautunu ilmotteleen olemassaolostaan siinä neljän kieppeillä... Nooh nytte suuntaan humanistikaverini kanssa päiväkaljalle. Insinööriki oli ehtiny loiventaa jo pääsä sekasi ja pyyteli kattoon kauhuleffaa. Onneksi olin jo sopinu muuta, muutenhan meikä olis ollu sillee vuf, häntä heiluen oven takana venaamassa :P
Vittu mikä lapanen meikä on. Jos mää oisin mun mies ja oisin tämmönen ni en kattelis mua sekunttiakaan pitempään.
Nooh eilinen siis kunniakkaasti selvin päin. Toki se vähän ketutti ettei Insinööri vaivautunu ilmotteleen olemassaolostaan siinä neljän kieppeillä... Nooh nytte suuntaan humanistikaverini kanssa päiväkaljalle. Insinööriki oli ehtiny loiventaa jo pääsä sekasi ja pyyteli kattoon kauhuleffaa. Onneksi olin jo sopinu muuta, muutenhan meikä olis ollu sillee vuf, häntä heiluen oven takana venaamassa :P
Vittu mikä lapanen meikä on. Jos mää oisin mun mies ja oisin tämmönen ni en kattelis mua sekunttiakaan pitempään.
torstai, 29. maaliskuu 2007
Insinööristä
Joopas joo. En oo vieläkään päässy insinööristä eroon. Nytte jopa vietettiin pariskuntaviikonloppu sen kavereitten kanssa. On se kyllä jännä miten asiat menee omalla painollaan... Virallinen asetelma on edelleen kuulemma se että me vaan "hengaillaan"...
Olipa huippua kun sanoin Insinöörille viikonloppuna et pilua ei kyl heru ko mulla on menkat... Se oli sillee et "mitä vittua, menkat... miten sää et oo ton pahemmalla tuulella???" Joo ei meikä jaksa ressata vaikka kyllähä menkat aina vituttaa :P
Tiistaina toteutin mun pikkuvaimofantasioita ja jynssäsin sen kämpän sillä aikaa kun se oli töissä. Imuroin, luutusin, tamppasin matot, tuuletin petikamppeet ja pyyhin pölyt. Pölyjen pyyhintä oli loistava idea, sillä löysin sen vitriinin päältä sen sotilaspassin välistä sen PANOPÄIVÄKIRJAN! Meikähän nohevana kollasti sen ja ei se paskaa ollu puhunu kun sano että seittemäänviiten lopetti aikanaa laskemisen. En tiiä pitäskö olla onnellinen vai suuttunu sillä mun nimee siellä ei lukenu... Ehkä ihan hyvä, en oo ainakaan vielä entinen pano :D
Hokasin tuossa viikonloppuna et meikä on pelannu liian kauan... Siis koittanu tehä vaikutusta siihen olemalla jotai muuta ko mitä oikeesti oon. Nytte vasta melkee vuoden säätämisen jälkee oon uskaltanu rentoutua ja lopettanu laskelmoivan toiminnan. Antautuminen spontaanisti sille miltä just sillä hetkellä tuntuu on jotenki tehny ihmeitä meiän "suhteelle". Yleensähän itestään voi paljastaa kaiken siinä vaiheessa kun toinen alkaa olla "varma". Insinöörin kanssa oon ollu niin kauan varpaillaan ja harkitseva koska tää on ollu niin epävarmaa kaikki. Nytte alkaa helpottaa. Silti kuitenki on sellanen tunne et elän jossaki valheellisessa hyvänolontunteessa ja että kohta taas menee bänks että pätkähtää. Ja sitte kai se ennuste alkaa toteuttaan itteään. Pitäis uskaltaa vaan tsillata ni kaikki menis paljo paremmin... Vaikeita nää ihmissuhteet :P
Olipa huippua kun sanoin Insinöörille viikonloppuna et pilua ei kyl heru ko mulla on menkat... Se oli sillee et "mitä vittua, menkat... miten sää et oo ton pahemmalla tuulella???" Joo ei meikä jaksa ressata vaikka kyllähä menkat aina vituttaa :P
Tiistaina toteutin mun pikkuvaimofantasioita ja jynssäsin sen kämpän sillä aikaa kun se oli töissä. Imuroin, luutusin, tamppasin matot, tuuletin petikamppeet ja pyyhin pölyt. Pölyjen pyyhintä oli loistava idea, sillä löysin sen vitriinin päältä sen sotilaspassin välistä sen PANOPÄIVÄKIRJAN! Meikähän nohevana kollasti sen ja ei se paskaa ollu puhunu kun sano että seittemäänviiten lopetti aikanaa laskemisen. En tiiä pitäskö olla onnellinen vai suuttunu sillä mun nimee siellä ei lukenu... Ehkä ihan hyvä, en oo ainakaan vielä entinen pano :D
Hokasin tuossa viikonloppuna et meikä on pelannu liian kauan... Siis koittanu tehä vaikutusta siihen olemalla jotai muuta ko mitä oikeesti oon. Nytte vasta melkee vuoden säätämisen jälkee oon uskaltanu rentoutua ja lopettanu laskelmoivan toiminnan. Antautuminen spontaanisti sille miltä just sillä hetkellä tuntuu on jotenki tehny ihmeitä meiän "suhteelle". Yleensähän itestään voi paljastaa kaiken siinä vaiheessa kun toinen alkaa olla "varma". Insinöörin kanssa oon ollu niin kauan varpaillaan ja harkitseva koska tää on ollu niin epävarmaa kaikki. Nytte alkaa helpottaa. Silti kuitenki on sellanen tunne et elän jossaki valheellisessa hyvänolontunteessa ja että kohta taas menee bänks että pätkähtää. Ja sitte kai se ennuste alkaa toteuttaan itteään. Pitäis uskaltaa vaan tsillata ni kaikki menis paljo paremmin... Vaikeita nää ihmissuhteet :P
