Joopas joo. En oo vieläkään päässy insinööristä eroon. Nytte jopa vietettiin pariskuntaviikonloppu sen kavereitten kanssa. On se kyllä jännä miten asiat menee omalla painollaan... Virallinen asetelma on edelleen kuulemma se että me vaan "hengaillaan"...

Olipa huippua kun sanoin Insinöörille viikonloppuna et pilua ei kyl heru ko mulla on menkat... Se oli sillee et "mitä vittua, menkat... miten sää et oo ton pahemmalla tuulella???" Joo ei meikä jaksa ressata vaikka kyllähä menkat aina vituttaa :P

Tiistaina toteutin mun pikkuvaimofantasioita ja jynssäsin sen kämpän sillä aikaa kun se oli töissä. Imuroin, luutusin, tamppasin matot, tuuletin petikamppeet ja pyyhin pölyt. Pölyjen pyyhintä oli loistava idea, sillä löysin sen vitriinin päältä sen sotilaspassin välistä sen PANOPÄIVÄKIRJAN! Meikähän nohevana kollasti sen ja ei se paskaa ollu puhunu kun sano että seittemäänviiten lopetti aikanaa laskemisen. En tiiä pitäskö olla onnellinen vai suuttunu sillä mun nimee siellä ei lukenu... Ehkä ihan hyvä, en oo ainakaan vielä entinen pano :D

Hokasin tuossa viikonloppuna et meikä on pelannu liian kauan... Siis koittanu tehä vaikutusta siihen olemalla jotai muuta ko mitä oikeesti oon. Nytte vasta melkee vuoden säätämisen jälkee oon uskaltanu rentoutua ja lopettanu laskelmoivan toiminnan. Antautuminen spontaanisti sille miltä just sillä hetkellä tuntuu on jotenki tehny ihmeitä meiän "suhteelle". Yleensähän itestään voi paljastaa kaiken siinä vaiheessa kun toinen alkaa olla "varma". Insinöörin kanssa oon ollu niin kauan varpaillaan ja harkitseva koska tää on ollu niin epävarmaa kaikki. Nytte alkaa helpottaa. Silti kuitenki on sellanen tunne et elän jossaki valheellisessa hyvänolontunteessa ja että kohta taas menee bänks että pätkähtää. Ja sitte kai se ennuste alkaa toteuttaan itteään. Pitäis uskaltaa vaan tsillata ni kaikki menis paljo paremmin... Vaikeita nää ihmissuhteet :P