Melkonen lauantai... Vartija soitteli jo alkuillasta ja tiedusteli onko hyviä kekkereitä tiedossa. Sen kanssa ollaan tunnettu kolmisen vuotta ja jotain hässäkkää on aina ollu ilmassa meän välillä. Itse seurustelleena en toki ole mitää sen kummempia mennyt sen kanssa säätämään, mutta nyt taannoin sinkkuaikoina oli ajatus pienestä säädöstä kyllä kutkutellu mielessä. Vartijalla on kyllä vaimo ja poika synty joku kuukausi sitten, mutta ei se ole tuntunu mun kanssa säätämistä hidastavan.

No, lauantai-iltana sitten päädyttiin samaan kapakkaan ja jatkot veivät samaan paikkaan. Siinä sitten juotiin kaljaa ja puhuttiin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Toki Vartija oli kovin pettynyt kun ilmoitin ettei taannoin suunnitelluista seksitreffeistä tulisikaan mitään koska seurustelen Insinöörin kanssa. IhQtin ja hehQtin Insinöörin ihastuttavuutta siinä jonkun aikaa kunnes Vartija päätti sammua mun vuoteeseen (ilmeisesti viesti meni perille ettei oo herumassa). Siinäpä sitten kuuntelet toisen kuorsaamista. Ite vetäydyin olohuoneen puolelle yöpymään koska seurustelun tuomat moraaliset velvoitteet paino mielessä.

Onneksi Insinööri soitti yöllä mulle rakkauspuhelun ja tekemäni päätös vahvisti oikeellisuutensa. Jumaliste niitä morkkiksia mitä tästä episodista seurasi. Vaikka mitään ei tapahtunutkaan niin jo ajatus siitä että olen joskus suunnitellut jotain muuta aiheutti hillittömän moralisen krapulan. Olen kuitenkin ylpeä omasta kyvystäni välttää moraalittomia tapahtumia, jopa juovuspäissään.

Aamulla jouduin kirjaimellisesti potkimaan Vartijan ulos kämpiltä kun se ei millään tajunnut että paras olisi hänenkin jo häipyä. Sattumalta kuulin myös puhelun, jossa Vartija kirkkain silmin vakuutti olleensa kaverinsa luona yötä, siis miespuolisen kaverin. Miten monet miehet onkaan valmiita ja halukkaita pettämään vaimojaan :/ Nooh, ei mahdollinen rakastajatar tuntunut edes ajatuksen tasolla vievän pois Vartijan perheen arvoa. Ne haluaa kaiken. Miehet. Onneksi (lue: toivottavasti) Insinööri ei halua ko mut...