Tänään sitten tapasin Maalarin, hoidettuani ensin asuntokaupat alta pois. Hain meidän yhteisen kaverin kyytiin, ja haettiin Maalari. Käytiin kattomassa mun uutta kämppää. Se oli jotenkin niin vitun outo koko herra taas tänään. Aluks mua vitutti sen outo käytös, mutta loppupeleistä kun olin sen seurassa reilun pari tuntia pörränny niin tulikin sellanen hyvä fiilis. Eli tällä hetkellä en enää haikaile sen miehen perään tippaakaan, ei haittaa vaikka menis juosten sen eksänsä luo takasin. En myös aio millään tavalla siihen olla yhteyksissä tai sitä kaivata, kun ei enää siltä tunnu. Siis tottakai voin viesteihin vastata jos sellasia tulee ja joskus ehkä jotain viestittää kun kavereita kuitenkin ollaan, mutta ei oo enää tarvetta muuhun. Helpottaa tää kyl tätä elämää taas. Voisko nyt olla jopa oikeesti käyny niin että oon päässy yli??