Ihanaa kun on nyt tällänen hieman hankalahko tilanne päällä niin kaikki ystävät jotka asiasta tietää on ihanan huolehtivaisia. Tulee tekstareita ja soittoja joissa kysellään mun jaksamista. <3 Iskä ja äiti on kans oli tosi symppiksiä eikä ees kyselleet mitään, niin kun yleensä olisivat tehneet.

Tänään sitten tein sen, laitoin Maalarille tekstarin tossa tunti sitten, kyselin kuulumisia, se vastas perinteiseen tapaansa tasan että miten menee, ei muuta. Sit laitoin vaan että josko voisin viedä sen kamoja vasta keskiviikkona niin siihen tuli vastaus "käy". Eli ei nyt ihan liikaa kommunikaatiota, mun tekis mieli tekstata sille että mulla on sitä ihan pirun ikävä, mutta en varmaan ala sellaseks. Vähän hienoisesti huiputin sitä ja ilmotin että voin viedä kamat vasta keskiviikkona et lähden tänään luultavasti reissuun kun pääsen töistä. Enhän mä mihinkää oo menossa, mutta oli pakko vaan sanoa sille niin, että sekin ehkä tajuais kuin hankalaa tää mulle nyt perkele vie on. Koska se ties että lähin keskiviikkona Tampereelle ihan vaan sen takia, ettei pää kestäny olla täällä Jyväskylässä.

Mua vähän oikeestaan pelottaa miten reagoin sen näkemiseen sitten kun sen tavaroita sille takas roudaan. Osaankohan olla ihan normaali? Noh mä nyt sain ainakin siihen lisäaikaa vielä pari päivää..