Tänään loppu sit tupakointi. Hyvin on menny, eikä oo kauheesti haluttanu ees polttaa. Johtuneeko siitä että on tullu taas juhlittua koko viikonloppu... Itseasiassa taisin alotella jo torstaina.

Perjantaina vietin yöni kaverin entisen poikaystävän luona. Mitään ei tapahtunu. Kukaan ei uskonu. Turhauttavaa yrittää selittää tosiasioita kun kaikki kuitenkin uskovat mitä haluavat.

Lauantaina olin treffeillä yhen tyypin kanssa yhen toisen tyypin kämpillä. Mitään ei tapahtunu.

On se kyllä kumma kun olis miestä tarjolla vaikka millä mitalla niin ei kelpaa. Onko musta tullu ranttu, vai missä vika kun ei kiinnosta. Mua kiinnostaa vaan Insinööri...

Se soitti mulle tänään. Kaks kertaa. Insinööri siis. Valitti kun en ollut vastannut yöllä viesteihin. Kuinka olisin voinut kun akku oli loppu eikä laturia löytynyt koko kämpästä. Ehdotin sille et lopettais nuuskaamisen, ku mäkään en enää polta. Se kysy et sittekö mennään naimisiin, mä vastasin myöntävästi. Se oli juovuksissa. Ihana mies. Ja niin vitun vaikee. Tulkitsin sen vittuilun mun panokavereista mustasukkaisuudeksi ja ikäväksi. Sitähän se on, se kaipaa mua. Laitoin sille viestin ettei vaipuis synkkyyteen, mullakin on ikävä sitä.

Matkanjohtaja teki perjantaina oharit. Oli kuulemma sammunu. Se teki myös lauantaina oharit. Oli kuulemma niin paha olo. Tänään se kysy et voidaanko tavata huomenna, sanoin et ehkä. Se aiko antaa mulle ne risteilyohjelmat.

Odotan innolla ens yön liskodiskoa. Oon nukkunu koko päivän, joten unta ei varmaan tarvi tänä yönä ootella... Alan kattoon geishan muistelmia.